Mitä aika on? Miksi me vanhenemme?

 

Mitä aika oikeastaan on?

Yritin hieman pohtia, mitä aika oikeastaan on.

Vanheneminen nähdään usein yksinkertaisesti ajan seurauksena. Aikaa kuluu, keho muuttuu ja lopulta se lakkaa toimimasta. Monesti ajattelemme, että aika on jonkinlainen voima, joka kuluttaa kaiken matkallaan. Itse olen kuitenkin alkanut pohtia, onko asia oikeasti näin yksinkertainen.

Kun alkaa tarkastella aikaa fysiikan näkökulmasta, kuva muuttuu yllättävän paljon. Aika ei nimittäin ole maailmankaikkeudessa kaikkialla samanlainen eikä mikään tasaisesti virtaava taustailmiö. Yleinen suhteellisuusteoria kertoo, että massa ja energia muokkaavat aika-avaruutta. Mustat aukot ovat tästä ehkä kaikkein selkein esimerkki.

Mustat aukot ja ajan kaareutuminen

Mustan aukon läheisyydessä ei oikeastaan tapahdu niin, että paikallinen aika vain “hidastuisi”. Valo kulkee edelleen vakionopeudella. Sen sijaan gravitaatio muuttaa itse ympäristön rakennetta. Avaruus ja aika kaareutuvat, ja valo sekä kaikki tapahtumien väliset yhteydet kulkevat pidempiä reittejä.

Siksi kauempana oleva havaitsija näkee tapahtumien hidastuvan.

Kun tätä ajattelee hetken, siitä nousee mielestäni kiinnostava ajatus. Ehkä aika ei olekaan mikään voima, joka kuluttaa asioita. Se ei tee mitään eikä “kulu”. Ehkä aika on pikemminkin rakenne – kehys, jossa muutokset tapahtuvat.

Arjessa koemme ajan silti hyvin konkreettisesti. Mittaamme sitä päivissä, vuosissa ja vuosikymmenissä. Tämä järjestelmä perustuu Maan kiertoon Auringon ympäri ja Kuun liikkeeseen. Tavallaan se on ihmisen rakentama tapa järjestää muutosta ymmärrettävään muotoon.

Syntymä merkitsee alkua ja kuolema loppua, ja niiden väliin mahtuu se aika, jota kutsumme elämäksi.

Vanheneminen ei ehkä johdu ajasta

Juuri tässä kohtaa ajattelen, että menemme helposti hieman harhaan. Kun puhumme vanhenemisesta, yhdistämme usein kaksi eri asiaa: ajan mittaamisen ja biologisen muutoksen. Ikään kuin keho muuttuisi siksi, että aikaa kuluu lisää.

Minusta näyttää kuitenkin siltä, että vanheneminen liittyy enemmän itse kehon prosesseihin.

Ihmisen keho ei ole staattinen rakenne, vaan jatkuva tapahtumaketju. Soluja syntyy ja kuolee koko ajan. Nuorena uusiutuminen on nopeaa ja järjestelmät pysyvät tasapainossa. Vuosien myötä tämä tasapaino alkaa kuitenkin muuttua. Korjausmekanismit hidastuvat ja rakenteet muuttuvat vähitellen. Sama ajatus näkyy oikeastaan kaikkialla luonnossa. Myös Aurinko on prosessi. Se syntyi, syttyi ja elää nyt pitkää vakaata vaihettaan, kunnes joskus hyvin kaukana tulevaisuudessa sammuu. 

Emme yleensä sano Auringon vanhenevan siksi, että aikaa olisi kulunut liikaa, vaan siksi, että sen sisäiset prosessit etenevät. Ehkä ihminen ei ole tässä suhteessa kovin erilainen.Mustat aukot muistuttavat siitä, että aika ei ole yksinkertainen taustavirta, joka vie kaiken mukanaan. Se on osa maailmankaikkeuden rakennetta – jotain, mikä voi kaareutua ja järjestyä eri tavoin.

Siksi olen itse alkanut ajatella vanhenemista hieman eri tavalla.

Emme ehkä vanhene siksi, että aika kulkee.Ehkä vanhenemme siksi, että olemme prosesseja ajassa – aivan kuten tähdet, solut ja koko maailmankaikkeus.